Usein kuvissani vilahteleva, pieni musta elosalama on koiramme Eetu.
Täytyyhän hänet esitellä, olennaisena osana meidän elämää :)
Hän saapui ilostuttamaan elämäämme vuoden 2010 keväällä ja tämä kompaktin kokoinen karvakorva on siitä asti roikkunut ahkerasti mukana niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Puutarhassa Eetu yleensä vaan ottaa rennosti, kuitenkin samalla pitäen vähän silmällä omaa reviiriä. Onhan naapurissamme useita kivoja tyttöjä kavereina, joten täytyy tietysti pitää muut uroot pois liehittelemästä...
Eetu on sekarotuinen pystykorva, muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon portugalinpodengoa kuten isänsä, vaikka emässään oli selkeästi myös perhoskoiran näköä. Tuo koira ei sitten liho, vaikka sille syöttäisi mitä herkkuja, hieman kateeksi käy kieltämättä. Kylkiluut suunnilleen paistaa (koiralla, ei omistajilla).
Poika on erittäin utelias, toisinaan arka uusia asioita kohtaan, ystävällinen ja seurallinen, oikein kunnon sylikoira. Todella vauhdikas kaveri, juoksussa sille harva koirakaveri pärjää (ihmisistä puhumattakaan)... Myös leikit ovat hurjaa touhua, siinä tottumattomampi voi jäädä jalkoihin. Pieni, mutta pippurinen tapaus, eikä ole liioiteltua puhua ns. Napoleon-kompleksista mitä tulee toisten uroskoirien kohtaamiseen ;)
